Mustelmani sateenkaaren väreissä
Kertoo, niinkuin sinä oisit ollut äänessä,
Mut susta ei näy jälkeäkään, paitsi jäljet, jotka minussa.
Tapetissa kädenjäljet tummanpunaiset
Lattialla veitsenterän palat katkenneet
Vieressäni muovipussi, johon jäänyt muodot kasvojes
refren':
Mä ootan sun palaavan,
Mutta tiedän, et se on turhaa,
Joten joudun itse itseäni hakkaamaan.
Mä ootan sun palaavan.
Tää odotus mut murhaa,
Kun joudun itse itseäni hakkaamaan.
Nyt kun kolmetoista päivää on jo takana,
Vuoteessamme vieläkin se sama lakana.
Kunpa voisin palata takaisin aikaan ennen ikävää.
Voisi luulla, ettei kukaan tätä ansaitse,
Et mikä kohtalo jäi sulle, mikä minulle.
Mut niinkuin kaikki muukin täällä, me ei kai voitu olla pysyvää.
refren'
refren'
Jospa vihdoin voisin tämän leikin lopettaa
Kaatosateella sut kuoppaasi pudottaa
Niinpä avaan pakastimen, nostan sinut, alan raahaamaan
