Taas yksi yö,
täynnä odottavaa tuskaa.
Peittelen pienet lapset nukkumaan,
pelon jäljet heidän nukkuvilla kasvoillaan.
Jäljet eivät katoa koskaan
kun taivaanrannan punat kertoo tänä yönä..
Auttakaa,
ennen kuin kuoleman tuulet puhaltaa pois tän maan.
Auttakaa,
ennen kuin rautaiset linnut saapuvat uudestaan.
Kuin kaukainen, ukkonen on hiljaa,
ääni on niin tasainen että se huumaa.
Piirrän viivan seinään, unta en saa,
luonnon hiljaisuus huutaa.
Kun auringonlaskun rippeuitä varjot nousee,
pitkin taivaan tummia teitä pahuus kulkee.
Auttakaa,
ennen kuin kuoleman tuulet puhaltaa pois tän maan.
Auttakaa,
ennen kuin rautaiset linnut saapuvat uudestaan.
Auttakaa,
ennen kuin jokemme musta punaisenaan virtaa.
Auttakaa,
ennen kuin vahvimmat muurit sortuvat paikoillaan.
Auttakaa,
ennen kuin kuoleman tuulet puhaltaa pois tän maan.
Auttakaa,
ennen kuin rautaiset linnut saapuvat uudestaan.
Auttakaa,
ennen kuin jokemme musta punaisenaan virtaa.
Auttakaa,
ennen kuin rautaiset linnut saapuvat uudestaan.
