Ilmassa on ruudin katkua
sokeana kuljen savun seassa
pääni painaa, nuolen haavoja
vasta savun hälvettyä tajuan
näky mieleen painuu
ikuisiksi ajoiksi.
en unohda heidän kasvojaan
en ikuisuuden huutojaan
siksi vaadin yhden lupauksen
lupaa etten pääse taivaaseen
vaan sinne minne ansaitsen.
kuvajainen lähteen pinnalla
sieltä katsoo kalmankalpeina
kasvot tappajan ilman ylpeyttä
synnintahrat koetan häivyttää
muistot vain vahvistuu
joka yö yhä pahemmin
syvälle ne tatuoituu
ikuisiksi ajoiksi.
en unohda heidän kasvojaan koskaan
en ikuisuuden huutojaan milloinkaan
siksi vaadin yhden lupauksen
lupaa etten pääse taivaaseen
vaan sinne minne ansaitsen.
joskus aikani koittaa
silloin pitkästä aikaa
avaan tämän vanhan rasian
syyllisyyteni painavan
punaisesta sametista
sieltä laitan ristin kaulaan
se ei tarkoita kuitenkaan,
että anteeksi antoa kaipaan.
en unohda heidän kasvojaan,
enkä ikuisuuden huutojaan
vaikka risti kaulassa kuljen
lupaa etten pääse taivaaseen
vaan sinne minne ansaitsen.
kun matkani alkaa
mitä mä toivon niin
nyt matkani alkaa
risti kaulassa helvettiin.
