Yläaste jotain vuonna kaks tuhat, takapulpetis luokkaa hassutan. kuolen naurun taas, mut yks jota en voi vastustaa.
Istuu mun edessä farkuissa, mun silmät sen takataskuissa. ne laskee laskuja, mun mieles on jotain aivan muuta...
Lähellä mut kaukana, ainoa jota en saa nauramaan. sen mutsi käski sitä pysyy munlaisista kaukana.
Sen faijaki vetäis kai turpaan mua, jos saisin sen tyttären hurmattua. rakkaus ei oo samettii, se on tunteit, tuskaa ja lunta tupaan.
Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Sä valitsit valopään, volvon ja rivitalon pään. susikoiran ja kolme kersaa, parisataa tonnia velkaa.
Vuodet ei kohdellukaa parhaal mahdollisel taval, kieron it-insinöörin vaimo ei oo itsevarma.
Palataan ajas takas taas, mä vannoin et mä rakastan. se sano et et oot löytäny jotakin paljon parempaa.
Jonku joka lukee lakii eikä tumpeloi, se kohottaa sen numeroit, eikä aina vaan unelmoi.
Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Esiinnyin kotipaikkakunnal, tupa täyteen aika hurjaa. etsin sua keikan ajan, päätit kai feidata taas.
Sä oot himas meikit levällään, lattial selällään lasinsirujen keskel kiroot sun nykyistä elämääs, vaik kuori on kunnossa.
Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Miten kävikään, miten kävikään.
Matkaan mutkia mahtuu, jokainen loppu oli joskus alku.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
Mä en saanu sua koskaan kiinni, sä juoksit karkuun.
