Tuhannet kadotetut kutsuvat minua unieni seinien takaa Lopulliselle matkalle läpi ihmisyyden
Itseensä kahlittuna tässä mätänevässä maailmassa jossa kaikki elollinen on osa kuollutta Pelkoihinsa sidottuna, pelko ikuisesta olevaisuudesta kutsuvat olemaan yhtä, osa äärettömyyttä
Nuo sieluttoman maan ilmeettömät kasvot huutavat nimeäni Sitä kuitenkaan ääneen lausumatta
Valveunia kuolemasta, sen tuomasta rauhasta Osa luontoa... Omaa itseäni... Nyt ja ikuisesti
Verellä värjään maailmani, kuvastan kauniimmaksi Raviten maan, vuodatan itseni syvälle itseeni Tuon punaisen hurmoksen peittäessä kaiken alleen Loppuu aika ihmisen
