Kuun kalpea valo lankeaa ylle lumen peittämän maan
Kätköt varjojen se tummemmaksi kasvattaa
Kuuluu huuto yössä
ne luokseen kutsuvat saapumaan
Kaikuu kutsu yöllinen
ne ulvovat johtajaa
Polte suonissa pakottaa
se veren saa kiehumaan
Aistit terävimpinä kuin koskaan
kutsuvat varjoja seuraamaan
vain kuu kirkas ohjaa kulkijaa
polte kehossa kasvaa
Kiirii huuto yössä läpi metsien
Väistyy vaistot tieltä pedon
ihmisyys saa piirteet lykantroopin
Vain jäljet hangella tulevat
kertomaan korutonta tarinaansa
Nou jäljet pedon luo
ihmisjäänteiden johdattaa
R a a d e l t u n a . . .
R u n n e l t u n a . . .
Vain kuu yksin kätkee salaisuuden
Yksin mustaan metsään, mustaan ikuisuuteen
Juoksi hahmo yössä suden kaltainen
Yksin ikimetsään seuraan omiensa
juoksi susi yössä ihmiskasvoinen
Yksin koohtaloonsa, kylmään todellisuuteen
juoksi hahmo yössä suden kaltainen
Yksin löytyi yöstä lumeen kätkettynä
omiensa raatelemana ihmiskasvoinen
