On nainen ratissa kyyneleitä keräillen
Työpäivän lopussa mies soittaa humalasta heräillen
Nainen ajaa kotiin itseään etsien
Mies eli ennen yksi päivä kerrallaan
Nyt yksi minuutti voi kaiken ihan täysin kadottaa
Kohta on taas kaikki irrallaan
Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainot mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
Hymyile tai itket kuinka vaan
Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan
On paljon tasoja vielä meidän edessä
Vanhat kivet ja puut, energia kenttien välissä
Tää kaikki ei oo meidän käsissä
Tuhon kynsissä oon, aikamme sielut on
Mutta lupaan että huominen
On joskus monen vuoden takainen
Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainot mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
Hymyile tai itket kuinka vaan
Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan
On nainen ratissa kyyneleitä keräillen
Ei kukaan kotona oota
Hän tekee ukäännöksen
Ja nousee autosta huutaen
On sade lakannut, tie loistaa hohtoa
Aurinko laskee ja nainen laittaa vikan röökin palamaan
On vapaa tekemään mitä vaan
Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainot mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
Hymyile tai itket kuinka vaan
Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan
Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainot mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
Hymyile tai itket kuinka vaan
Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan
