Eikö Kukaan Voisi Häntä Rakastaa
Vettä kantaa laihan kaivon
Vanhaa tottumustaan vaalien.
Pihamaallaan polviin yltää
Heinänvarsi viimevuotinen.
Rakkaus vailla loistoaan
Jäänyt ei asumaan.
Pienen palan katkeran
Antoi armostaan.
Eikö kukaan voisi häntä rakastaa?
Onni, autuus ihmislapsen
Etsii mahdotonta itseään.
Näillä sijoillaan on sen arvo alhainen
Ja toiveet tuulen viemää, kadonneet.
Rakkaus vailla loistoaan
Jäänyt ei asumaan.
Pienen palan, katkeran
Antoi armostaan.
Siksi ajattelen,
Eikö kukaan voisi häntä rakastaa?
...kukaan voisi häntä rakastaa...
Satujesi luvattu maa, unholan varjomaa.
Sadan vuoden syys taukoaa,
Kun piha on vaiti, ilman vedenkantajaa.
Vettä kantaa laihan kaivon
Vanhaa tottumustaan vaalien.
Pihamaallaan polviin yltää
Heinänvarsi viimevuotinen.
