Loistakoon vaan kukkasillaan
auringon kilossa järvien maa
peltojen taa, elokuussaan
hedelmät sadon vain poimijaa odottaa
Todistakaa rakkaudestaan
kuin taivas ja maa ois häävuoteellaan
päivänä tään syyslemmekkään
tanssia voimme ja juhlia lahjoista maan
Tuo valkea morsian on
rakkauden siunaama sulhasessaan
kun tanssii he näin
ei talvea näy
jota päin ei pelotta käy
Kun yö ennättää, pelloille jää
vain pehmeä sumu päin hämärtyvää
pian aamu on uus, se arkea on
vaan ikuisuus helmassaan kantakoon tään tuokion
