varjo yllä maan
hauta monien, maa punainen
nummi verinen, sodasta välillä veljien
mihin katosi rakkaus?
mistä lohdun saa hän
joka kaatuu miekasta ystävien
ei alkaa vois
aika toinen kauheammin!
haltiaa, vainajaa
makaa vierellään ihminen
soturi, ystävä, vihollinen
heitä kutsuu tuuli hiljaa, hiljaa hyväillen
ei millään voi selittää taistoa veljien
ei se milloinkaan oikeutusta saa
vaan rauhan ostivat he verellään
rauhan maksoivat he unelmillaan
