Kerran kuljin yössä korven,
lepikossa pilpattelin,
öitsilempi mielessäni
levotonna mieletönnä
mettänpeittoon niinpä jäihen
kootuimpa maitten alle
Sillä laulaa luikuttelin
soitin soitttoo suuna päänä
On se mieleen siellä alla
mettänpeiton valtiaalle
vuoren alla vanha v oima
tammen alla suuri mahti
Enpä tiennyt enpä tainnut
päivän kulkuu tutkannutka
enpä tainnut, enpä tiennyt
missä lienin missä lauloin
Kauvan lauloin, kauvan soitin
kauvan lauloin runojani
Meni mieli muille maille
kiihko kauvaksi katosi
Ikiunho vuoren alla,
ikijätti tammen alla,
Sielt kun viimein poies pääsin,
perukoille pirttiseeni,
unimuisto mielessäni,
pelko pieni pääkopassa.
