Älä mene meren mukaan Se iskee ja iskee pään kallioon Mene sinne missä maa taipuu Askelien mukaan
Jätä itsen kesätuulen lämpimään, pehmeään uneen Niin kuin kotka liidä kauas taivaalle, sineen
Ja nouse! Sarastavaan taivaanrantaan, kevät aamuun tai syksyn värien niityn Liidä läpi usvan, raikkauden Ennen kuolon valtakunnan, tuskan Elämän petoksen ja kauhun hämärtyvän ehtoon taivaanrannan Loputtoman silmänräpäyksen Vailla toivoa lohdusta Pelossa paljastumisen ilman armoa päivään viimeiseen
Kalkkikiviportaikossa Mantelipuun lehvikossa Katson rannan tummentuvan Melkein kuiskaten
Joka yö mainingit kohisevat rantaan ja Niiden alla virta kiskoo minut alle veden vieden ulapalle Mutta nousen
