Hermoni ovat riekaleina,
ei auta vähennyslaskumantrat.
Kymmenestä nollaan, lopusta alkuun.
Hysteriaa, luuta kurkkuun
Kuin käärmeenpurema,
myrkky polttaa suonissa.
Minun aivoissani,
juhlii rienaaja
Elän langalla, tanssin vaijerilla,
tasapainotta, mieltä vailla.
En hengitä syvään.
En kutsu kylään,
neorologia kertomaan
järkeni haihtuneen
historiaan.
Ne pienet,
napsahdukset,
eivät ne
mitään viestitä.
Keitä ovat
nuo ihmiset päässäni?
Ne ovat.
Ajattelen liikaa muita.
Vihantunteet kieroutuneet turruttaneet jo aistini.
Se oikeukeuttaa minua, nostamaan käteni.
Rationaalisuus, se on poissa pian,
tilalla järki vääristyneen mielentilan.
Elän langalla, tanssin vaijerilla,
tasapainotta, mieltä vailla.
En hengitä syvään.
En kutsu kylään,
neorologia kertomaan
järkeni haihtuneen
historiaan.
Pienikin ääni hermojani raastaa.
Pienikin ääni
Hermojani raastaa
Pienikin ääni hermojani raastaa
