Ei enempää onnenhetkiä
Ei sävyjä pimeässä
Myötä auringon sammuvan liekin
Yö alkaa meidän elämässä
Vielä hetki ja kaikki on loppu
Syvän jään pimeys mukanaan tois
Ei kyyneleet surun lämpöä jaksa
Se mikä eli on nyt kuoleva pois
Mut on yksi joka jää
Joka itkenyt ei auringon kuolemaa
Eksynyt ei kevään lupauksiin häivähdyksen purppuraa
Todistaa on saanut talvien synnyn
Valkoiseksi nähnyt muuttuvan maan
Marras nimenänsä pakkasta kylvänyt
Voiton ottanut on sisarestaan
Oi musta kuu yösi alkaa nyt voi
Kun vaimenee ääni ajan juoksun kaikujen
Vain tuli hiljalleen vaikeroi
Liekki peittyy alle talven valon pimeyden
Olen miettinyt sopivaa aikaa
Kirjoittanut sanat jäähyväisten
Se mikä minut ikinä luopumaan saikaan
Tien näytti luokse parempien
Ei enempää onnenhetkiä
Ei sävyjä pimeässä
Myötä auringon sammuvan liekin
Yö alkaa meidän elämässä
Kuulle mustalle kumarran
Yömme ikuisen aloitan
Haavoista henkeni luoksesi virtaa
On aika juoksuni lopettaa
Nyt
Alas vajoan
Kauas pinnasta karkaan
Pohjan kutsuvan hiekkaan
Huudan henkeni pois
Oi musta kuu yösi alkaa nyt voi
Kun vaimenee ääni ajan juoksun kaikujen
Vain tuli hiljalleen vaikeroi
Liekki peittyy alle talven valon pimeyden
