Hän nojaa leuan polviin
Ja polviinsa hymyilee
Lumi säihkyy auringossa
On vain kiireetöntä aikaa
Sarja aurinkoisia päiviä
Joina hän tietää saavansa kaiken
refren':
Kukaan ei koskaan tullut kertomaan:
"Hei, mikään ei koskaan oo sitä, miltä ensin näyttää"
Enää hän ei hymyile
Vaan katselee totisena
Kuinka keväällä sade hakkaa
Vie lumen mukanaan
Hän miettii kuraisella tiellä
Ettei taida antaa mitään
refren'
Miten niin rumaa voi edes tulla vastaan?
Tästä eteenpäin hän itkee salaa ainoastaan
