en odottaa sinua malta
on kuin puolet minusta poissa ois
kunnes ikkunan alta
kuulen kutsusi suloisen
tasan kello kymmenen
hiivimme valojen tieltä
meidän omaan kaupunkiin
puhumme salaista kieltä
usein on halumme maata vain
pienet selät vastakkain
me olimme aina me kaksi
samaa maata niin
ei koskaan isommaksi tultais
näin päätettiin
sinäkin iltana ootin
niin kuin odotin ilta jokainen
sireenin ulvovan kuulin
sitten tylyn, hyytävän hiljaisuuden
tasan kello kymmenen
me olimme aina me kaksi
jotka yhteen laskettiin
ei yhtään isommaksi tultais
näin päätettiin
ääntäsi kuule en
olen varma, saavut
niin kuin aina ennen
tasan kello kymmenen
