Nousen taas,
kuin haamu sun viereltäsi painajaisesta.
Tunnen taas,
kuinka hengitykses kaikuu, mun tyhjässä vuoteessa.
Painaudun taas,
varjona sinun selkään, että tuntisit painoni.
Uudestaan,
lausumme sanat, jotka pyytävät anteeks.
Enää, en voi hengittää.
Ei enää, sano ettet jää, mun luo.
Kun niin paljon antaisimme kuolla.
Jos jäät mun luo, sana vain ja olen poissa.
Etkö tunnekkaan, älä anna sanojeni tappaa.
Niin paljon saat, mut uskomaan
että sun vierellesi jäisin vaikken pystyisikään,
enää hengittää.
Ei enää, sano ettet jää, mun luo.
Kun niin paljon antaisimme kuolla.
Jos jäät mun luo, sana vain ja olen poissa.
Minä en ole sinua varten, kun aina toinen häviää
Ja sinä et ole minua varten
Sano ettet jää, mun luo
Kun niin paljon antaisimme kuolla
Jos jäät mun luo, sana vain ja olen poissa
Älä jää mun luo,
kun niin paljon antaisimme kuolla.
Jos jäät mun luo, olen poissa.
