Laiturin nokalle käy istumaan
 
 Vaik illaksi luvattu myrskyävää
 
 Taivas on kuin ei tietäisikään
 
  
  Rauhaisa tuuli selällä veen
 
 Aamulla verkot laskettu on
 
 Kohdalle talvisen avannon
 
 Kengän nauhat kastuu loppukesän laineisiin
  
 
 Toisella rannalla kuuluu saatuna saalista
 
 Äänet liikuta ei istujaa
 
 Tuulikin heiluttaa ainoastaan kaisloja
  
 
 Lokkien parku etäällä soi
 
 Airosta pahaksi onnekseen
 
 Tikku uponnut on kämmeneen
  
 
 Rannassa taivaan on viel selkeää
 
 Päivä edennyt pitkälle lie
 
 Uutinen aamuinen aatoksiin vie
 
 Paidan kaulus kastuu loppukesän kyyneliin
  
 
 Ilme on vakava kuin laineissa kuplia
 
 Asiat vanhat taas pulpahtaa
 
 Vedestä kurottautuu poimimaan nipun kaisloja
  
 
 Ilta hämyllänsä muistuttaa
 
 Aika nostaa verkot jo on
 
 Kun suunnan saa säteiltä auringon
  
 
 Vaivalla soutaa mies venettään
 
 Mielessään merkin kohdalle saa
 
 Asiaa aamuist' ei milloinkaan
 
 Airot vanhat kastuu loppukesän laineisiin
  
 
 Myrsky ei tullutkaan, niin taivaskin tavallaan
 
 Tuo olkapäänsä lohduttamaan
 
 Tuuli ajanut rantaan nipun kaisloja