Mä olen arka ja yksinäinen
likomärkä ja viheliäinen
mut en huijaa, niin kuin sinä, mä en huijaa
Mä katon pihalta suoraan teille
sä juttelet sun kavereille
ja ne nauraa, sä puhut taas ja ne nauraa
Ja niin sä oot tyyni ja raukee
katot ikkunasta onnellisena hymyillen
vielä silmäsi aukee
vielä huomaat kuinka olet ruma ja liejuinen
etkä tiedä mitään, sä et tiedä mitään, sä et tiedä mitään
Älä luule etten muista
kun kukat putoili omenapuista
ja sä kuiskit tähdistä kuista sä kuiskit
Sul on koti niin siisti ja lämmin
mulla on vähän ikävämmin
mä oon yksin sun puutarhassa mä oon yksin
