eivät mene pois vaikka huutojani jaan eivät mene pois vaikka keuhkot ratkeavat ehkä aina tiesin mieleni minut pettäisi jättäisi kanssa äänten yksin hämärään
itseni hävitän syvälle ajatusteni suohon mädän maan tuoksu hengitykseni täyttää niin kylmissäni itsessäni yhä eksyen syvemmälle hyiseen minääni
ei pelastusta, ei avoimia ovia on ainostaan paalutettuja portteja ajatukset harhailevat kauas toisistaan merkityksensä hukaten saaden minut hajoamaan
tunnen itseni kauhuissani sisälläni itseltäni anoen minut vapauta vastaan jos minua sinä seuraat voit pitää varmana mukaani jäät
