Aina riippuvuus meitä johdattaa.
On voimakas halu elää, on voimakas halu kuolla,
Kun symmetrisiin näkyihin kyllästyt
Ollen niihin samalla kovin kiintynyt.
On voimakas halu elää, on voimakas halu kuolla,
Kun koira koppiin nukahtaa ja piha jää pimeään
Ja kun mieli kiertää kehää.
On voimakas halu elää, on voimakas halu kuolla,
Joka toinen sukupolvi tahtoo samaa
Ja jokainen ystävän, joka kyselee joskus.
On voimakas halu elää, on voimakas halu kuolla,
Vainajaan käy laatusanat, jotka toisensa kumoaa
Ja saippuaan kajoaja sen saa.
Aina on oltava riippuvuus,
Se ensimmäisen pakon päivään tuo, jäsentää valveen
Ja tarpeen luo - se ei tyydy, se etenee.
Mitäs jos puuttuu riippuvuus,
Mikä retkille antaa syyn ja sysää rikkeisiin?
Niin olet yksin kuin joku taruolento.
Aina riippuvuus meitä johdattaa.
Meiltä ei puutu riippuvuus,
Ei sen mitkään tunnukset.
Ja se on pedon heikkous,
Kun saaliin ääressä vakavoituu.
Se puuttui hahmolta, ken loi Maan, ken ei
Vetoa tunne, ei etuja etsi.
Kylläisimmän osa on tavoitteeton autius.
