Rauta ruostunut liukuu kiven pintaa karheaa Vuosien väsymys väistyy terät uuden kiillon saa Kauan sitten se hukkui järven tumman syvyyteen Jälleen tullut on aika saada saalis omakseen
Suo ahti antimet runsaat
Päreen liekki värjää rannan kalpean koivikon Pinnan alle tunkee tulen etsivän valaisun Kultaa suomuissaan kantaa kala valtavan kokoinen Syöksyy atrain puuvartinen voimalla lävitse sen
