Minne se jäi, se siunattu lapsuus, minne jäi onneni hetket
Unet siitä kuolleesta naisesta ja ne unet siitä menneestä lapsesta
Jos minä sinut luokseni saisin, en enää koskaan päästäisi pois
Et enää koskaan nauraisi mulle, kun kyyneleet valuvat silmistäni
EI! En anteeksi antaisi
EN VOI! Läpi sormien katsoa
Katkera taakkani yhä voimistuu kohdaten kätketyt kasvonsa
Kaikkien niiden kasvojen takana kasvaneessa vihassa
Ei laula linnut ei aurinko paista, sydämeni joki ei vie minnekään
Katkerat ajatukset käsiäni käskee, polkuni päättää saa lähtemään
SIIS EI!
EN VOI! Läpi sormien katsoa
EI! Nyt ei enää leikitä
EN VOI! En voi taakseni katsoa
