Tiedäthän sen tunteen, kun seinät kaatuvat päällesi
ja vaikkei raunioista kuulu valitusta, ei kipu silti ole poissa
ja jotkut sillat meidän on poltettava tuhkaksi
jottei se minkä tiedämme kuolleeksi seuraisi toiselle puolen
Eikä tämä kaupunki tarjoa sympatiaa
käskee korvaamaan särkyneet ruumiinosat uusilla ja särkemään ne uudestaan
Mistä tunnet sä ystävän?
löytyy viereltäsi hän, ja paljon enemmän
nyt sen ymmärrän
Emme käännä aseita toisiamme vastaan
emme koskaan toisiamme vastaan
Tämä kaupunki ei ala mistään eikä lopu mihinkään
joten yrittäessäni juosta pakoon päädyn vain syvemmälle sisään
Aina ei ole mitään, minkä vuoksi taistella
mutta toivottavasti aina joku, jonka puoleen kääntyä
kun tämä kaupunki uhkaa varjoillaan
tämä kaupunki ei anna unohtaa.
