Syksy kuin ikuisuus; ruskaa joka ei lopu koskaan Iäisyyden odotin talven tuloa, seppeleen valkean maahan laskevan
Lopulta jäätynyt sade peitti maan ja lumi hautasi minut alleen Nyt kuu piirtää varjoni hankeen, paljastaen arvet pakkasen, roudan repimät vanhat haavat
Lapsi tuhansien jäätyneiden järvien maan saapuvaksi odottaa viimeistä aamuaan
Vaikka aurinko jo nousi ja valossa kylpee maa, jää minussa ei murru sillä sisälläni on vain pimeää ja kylmää
