refrain:
On aina aihetta juhlaan, vaikka
maailma on julma paikka, en anna sen lannistaa.
Mullon hyvä syy, en voi pysähtyy,
tän kaupungin rytmi pakottaa mut tanssimaan.
On aina aihetta juhlaan, vaikka
maailma on julma paikka, en anna sen lannistaa.
Mullon hyvä syy, en voi pysähtyy,
on pakko tanssia.
Me tehään sääntöön poikkeus,
ei tää oo työtä, vaan tää on etuoikeus,
Yläfemmat Hoo, nyt jo ennakkoon,
siit et taas ens vuonna huipul molemmat on.
Soittajan arki kaukana glamourist,
elämä tienpääl viulistille hanurista.
Ei vaihtoehtona luovutus ainakaan,
siks kakkukahvit on enemmän ku paikallaan.
Kiihtyy vaa, jarru on vauhdin vihollinen,
hiffannu kuinka paljosta saan olla kiitollinen.
Aikansa kikkailee, niin yleensä napsahtaa,
mut niin suurta estet ei oo tullu vastaankaan,
etten ois keksiny tietä sen yli,
ali, läpi, halki, tai ohi, kaikki on hyvin.
Hyväksyn asiat joita en voi muuttaa,
ja muutan ne mitkä voin, kaikki mukaan.
refrain
Helpottunut olo, voi taas hymyillä,
pakko päästä ulos, nyt ei himas lymyillä.
Vaikka välillä saataski vähä kiroilla,
mun elämäst ei puutu enää aiheita iloita.
Mieli rauhassa, pärjää omillaan,
helpompi jeesaa muita, ku asiat kohillaa.
Ja vaikka joutuisinki ongelmiin,
niin ystävien turvaverkko, ottaa mut kiinni.
Ei oo sattunu ylimääräsii vaivoi mukaan,
vaikka ilman suojaa on tullu sohittua.
Käyny älytön munkki, ei mikään risana,
ei mitään valittamista mun terveydentilassa.
Siedätyshoito tehosi, tehokkaat metodit,
mä itekseni pelotin veke mun omat demonit.
Vaikeudet on toivottavasti nyt takana,
voin taas tehä mitä rakastan, vaan taivas rajana.
refrain
Ne on neuloja heinäsuovas, mut siellä silti,
vaatii vaivaa, mä revin kaiken irti.
Muuttuu ajatukset tunnetiloiksi,
pienistä jutuista isoiksi iloiksi.
En voi pysähtyä, pakko kiihdyttää,
nii kauan ku oon tääl, oon päättäny viihtyä.
Näitä pitoja ei voi jättää kesken,
tää on paras paikka olla, ainaki tän hetken.
