Maasta olen tullut sekä maaksi minä tulen
Näiden välissä maamiehenä rauhassa elelen
Kerran kera aamun kumma hahmo saapui luokseni
Kertoi tänne tulleensa vaikk' minun vuokseni
On ajatuksensa järkeä vailla,
kulkee mannuilla ja mailla
Tekemättä työtä kääntämättä peltoa
Miten tuo voi elää ilman mitään pelkoa?
Hän kulkee kylät kaupungit, vaikka saapuis hornaan matkoiltaan,
saisi soitollaan tarinoinnillaan piruparatkin juhlimaan
Hän soitti laulunsa ja lähti nopeasti kuin lentävä tähti
Riemu kun loittoni tietä pitkin tartuin lapiooni ja itkin
Aamunkoiton huilumies viihdyttää maailmaa,
soittaa vaikkei ympärillään yhtään kuulijaa
Yli vuorten, läpi laaksojen ilman kantamuksia,
kulkee näkemättä vaivaa tuntematta tuskia
