Annatko anteeksi, eilen oli pakko mennä taas
 
 Luulin on sen aidan takana todellinen maa
 
 Oisin sen kanssasi jakanut kyllä myöhemmin
 
 Mutta aita on aina ensin ylitettävä yksin
 
  
  Ja juoksin harhaan, mutta polun vain löytää ken kokeilee
 
 Kuin kesän varsaa mua kaatavat kivet maa heittelee
 
 Jos pahan tarhaan minä vangiksi joudun pian pakenen
 
 Anteeksi armaat, mutta totuuden näkee vain ken antaa katseen vaeltaa
  
 
 Kerroit, ken sokeena juoksee niin kaiken kadottaa
 
 Silti anna mun mennä mä hetken vain tahdon taivaltaa
 
 Sieluuni karttoja piirtää ja mennä merten taa
 
 Sillä kerran, vain kerran, nuo niityt minulle kukoistaa
  
  
 
 Ja juoksin harhaan, mutta polun vain löytää ken kokeilee
 
 Kuin kesän varsaa mua kaatavat kivet, maa heittelee
 
 Jos pahan tarhaan minä vangiksi joudun pian pakenen
 
 Anteeksi armaat, mutta totuuden näkee vain ken antaa katseen vaeltaa