Laiva lähtee rannalle jää neito suremaan
pois matkaavaa
Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa,
pois kulkevaa
Haaveissansa uskonut ei että armaan vie,
aaltojen tie
Meri matkalaisen, liian levoton kai lie, aavalle vie
Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa
Talvi saapuu neito huomaa merten jäätyneen,
ve'een jäätyneen
Jäitä pitkin laiva tuskin rantaan saapunee,
niin tuumailee
Jäähän hakkaan reiän josta reitin hälle teen
Tien hälle teen
Ettei polkuansa estä vedet viilenneet,
tien hälle teen
Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa
Tietään raivaa ulapalle, tietään kotiin rakkaimmalle
Horisontit kauas kantaa
Vaan ei enää löydä rantaa
Haaveissansa vaan kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan,
kun aallot onnen vain voi antaa
Laalalalaalalaala, laalaalaalaalaalaalaalaa,
laalaalalaalaalaaa, laalaalaalaa, laalaalaa
