mun vuodet vähenee
 
 ne ilmaan ohenee
 
 kuin savu taivaaseen
 
 mun jälkeeni ei jää
 
 kai mitään kestävää
 
 pois kaikki häviää
 
 mä hiekkalinnan teen
 
 se vaipuu paikoilleen
 
 ei kestä huomiseen
 
 on turha rakentaa
 
 polkua jatkuvaa
 
 jos kaikki katoaa
 
  
  (kerto)
 
 entä jos elämän ikuinen virta
 
 katkeaa kuin lahonnut silta
 
 entä jos eksyn matkalla laivaan
 
 voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
 
 ainoa varma on vain tämä hetki
 
 heikolla jäällä käy sieluni retki
 
 anteeksi luoja rauhaasi vaivaan
 
 voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
  
 
 sä säästät lippaaseen
 
 rahat käytät korkoineen
 
 kai taloon kiviseen
 
 vaan miksi uskot niin
 
 jos sulle pedattiin
 
 vain sänky sammaliin
  
 
 (kerto)
 
 entä jos elämän ikuinen virta
 
 katkeaa kuin lahonnut silta
 
 entä jos eksyn matkalla laivaan
 
 voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
 
 ainoa varma on vain tämä hetki
 
 heikolla jäällä käy sieluni retki
 
 anteeksi luoja rauhaasi vaivaan
 
 voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
  
 
 entä jos elämän ikuinen virta
 
 katkeaa kuin lahonnut silta
 
 entä jos eksyn matkalla laivaan
 
 voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
 
 ainoa varma on vain tämä hetki
 
 heikolla jäällä käy sieluni retki
 
 anteeksi luoja rauhaasi vaivaan
 
 voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
  
 
 tuhkasta taivaan
 
 tuhkasta taivaan