Silmät kiinni, tyhjä mieli 
 
 yksin humisee 
 
 ajatukset orvot eksyneenä 
 
 harhailee. 
 
 Missä linna menneisyyden, 
 
 metsä lapsuuden. 
 
 Koitan huutaa kadonneille, 
 
 heitä kuule en. 
 
  
  Kerran oli niityt joilla 
 
 keijut karkeloi. 
 
 Illan tullen uupuneena 
 
 mukaan mennä voi. 
 
 Siellä lauloi satakieli 
 
 vajupillit soi. 
 
 Tiesin tarkan reitin kuinka 
 
 sinne päästä voi. 
  
 
 Taa jäivät mansikkamaat 
 
 ja ruostuneet haat, 
 
 kun ratsuni lensi ylitse 
 
 soiden, 
 
 vettyneen maan,vei kaviot 
 
 ilmaan laukatessaan 
 
 Voi kuinka kultaisen laakson 
 
 löytäisin taas 
 
 kai vielä on paikka minulle, 
 
 keskellä vehreyden 
 
 Niin vapaa on lapsi laitumellaan 
  
 
 Suossa ratsu makaa 
 
 yli lennä enää ei 
 
 HArmaat päivät huolineen 
 
 kai siivet siltä vei. 
 
 Käännyn märin jaloin 
 
 joudun kotiin palaamaan. 
 
 Kaukana niin kaukana 
 
 tuo lapsuuteni maa 
  
 
 Kuinka juosta uskaltaisi 
 
 yli vettyneen, suon 
 
 Kun ratsunikin sinne vajoo 
 
 hiljalleen. 
 
 Enää jaksa uskoa en, että unelmat 
 
 jalat väsyneet yli soiden kantavat 
  
 
 Taa jäivät mansikkamaat 
 
 ja ruostuneet haat 
 
 kun ratsuni lensi ylitse 
 
 soiden vettyneen maan 
 
 vei kaviot ilmaan laukatessaan 
 
 Voi kuinka kultaisen laakson 
 
 löytäisin taas 
 
 kai vielä on paikka minulle 
 
 keskellä vehreyden 
 
 Niin vapaa on lapsi laitumellaan 
  
 
 Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni 
 
 Näytä linna, vie mut ylitse 
 
 pimeän kuilun, 
 
 takaisin lapsuudenmetsään 
 
 juokse 
  
 
 Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni 
 
 lennä, hyppää rotkon ylitse, 
 
 löydä jälleen tuttu polkusi tuo 
  
 
 Taa jäivät mansikkamaat 
 
 ja ruostuneet haat 
 
 kun ratsuni lensi ylitse 
 
 soiden vettyneen maan 
 
 vei kaviot ilmaan laukatessaan 
 
 Voi kuinka kultaisen laakson 
 
 löytäisin taas 
 
 kai vielä on paikka minulle 
 
 keskellä vehreyden 
 
 Niin vapaa on lapsi laitumellaan