kaksi maata on niin erilaista
toinen valosta veistetty on
toisen niityille päivä ei paista
on sen huoneissa yö loputon
niiden välistä käy jokin musta
syvä niinkuin on äärettömyys
siihen tuntenut oon kaipausta
kun on sielua kalvanut syys
ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan
pyydän sua auttamaan
pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
kanna kun korteni maahan sortuu
varjoista valoihin lentää anna
siipien suojassa kanna
sillä heikko on henkeni onnen orja
temppeli sillä vain hento sorja
kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan
mä nään eessääni kastuneet laudat
osa niistä jo katkennut pois
joen kuohuissa kuolleiden haudat
niiden luonako paikkani ois
silmät suljen en katsoa saata
kun ei rannalle toiselle näy
eikä jalkojen alla oo maata
minun askeleet orpoina käy
ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
pyydän sua auttamaan
pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
kanna kun korteni maahan sortuu
varjoista valoihin lentää anna
siipien suojassa kanna
sillä heikko on henkeni onnen orja
temppeli sillä vain hento sorja
kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan
ja kun silta se tuulessa keinuu
olin valmis jo luovuttamaan
tunsin kuinka sun sormesi tarttui
käsivarteeni voimattomaan
ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu
päästänyt et silloinkaan
pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
kanna kun korteni maahan sortuu
varjoista valoihin lentää anna
siipien suojassa kanna
sillä heikko on henkeni onnen orja
temppeli sillä vain hento sorja
kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan
pidä kädestä kiinni
pidä kädestä kiinni
pidä kädestä kiinni
