Su hymyilet ja kysyt kuinka voin, kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa. No mit tss, kaikki toimii, ei syyt valittaa, kyll teilt nilt poimii sielu kodikseen aina muiston muutaman. Sua m usein mietin, sua tietenkin, ei oo oikein ollu syyt unohtaa. Mehn oltiin rakastavaiset, mit sit katumaan, vhn liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan. Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot, kun s puhuit vryyksist maailman. Ja kun m nn sut nyt, taas samaan vanhaan ansaan ajaudun, ja taas silmiisi sun m hukun. S koitit olla mulle aikuinen, jrjen ni, oljenkorsi viimeinen. Mut m torjuin pelastuksen, ihan niinkuin vielkin, mut m tajuun ajatuksen, tapas sun olla ihminen. Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot, kun s puhuit vryyksist maailman. Ja kun m nn sut nyt, taas samaan vanhaan ansaan ajaudun, ja taas silmiisi sun m hukun. Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot, kun s puhuit vryyksist maailman. Ja kun m nn sut nyt, taas samaan vanhaan ansaan ajaudun, ja taas silmiisi sun m hukun. Taas silmiisi sun m hukun.
