Sieluuni sanasi kylminä satavat ja tunnen
Huurteisen hengityksen kasvoillani taas.
Rintaani työnnät hitaasti jäisen kiilan,
Kylmän puremat sanasi muka niin huolehtivaiset
Rivien välistä mut koettavat lannistaa.
Ei, en koskaan silti, ei, en koskaan
Suostu viimaasi tarttumaan ja tahtoosi taipumaan.
Ei, en koskaan silti, ei, en koskaan
Anna pakkasöittesi mua musertaa.
En koskaan!
Ei, et saa omaa elämääsi mun omaani sekoittaa.
Et saa huurteisiin houreisiisi mua uskomaan.
Et saa, en anna jäisen kielesi mua enää poroksi polttaa.
Ei! Ei!
En koskaan!
En koskaan!
