Mä nojaan taaksepäin, nostan jalat ylös.
Mä oon niin saanu tarpeekseni mun työst.
En ajattele mitään, tuijotan tyhjyyttä
Voi herranjumala tätä ihmisen tyhmyyttä.
Aina hirvee kiire, kukaan ei tiedä et minne,
Levottumuus on tääl määräävä luonteenpiirre.
Eiks otettais tänään vaan iisisti?
Se olis jotenki vaan niin vitun siistii.
Mutta eletään pikaruoka-yhteiskunnassa,
haluun pysäyttää hyvät ajat,
niinku perheen yhteiskuvassa.
Mä haluun seittemän ruokalajin illallisen,
vapautuksen oravanpyörästä,
sellasen virallisen,kyl sä tiedät.
No onko liikaa vaadittu,
vai eiks täällä ole vielä tarpeeksi maallista haalittu?
Tänään ei kiinnosta,jos ei suakaan,nähdään mun luona.
Eletään ja ei anneta toisten kuolla
Ja hengitä sisään,ulos,
lisää sisään ja ulos
Ja hengitä sisään,ulos,
lisää sisään ja ulos
Taas mä juoksen,
mihin olinkaan menossa?
Hengitän, mut oonko siltikään elossa?
Ongelmista en pysty pitään
itteeni erossa, enkä voi
olla pitämättä itteeni pelossa,
pelossa siit et voin kaiken menettää.
Mitä jos nää suunnitelmat
ei oikein menekään?
No sit mä oon kiipelissä,
tajuut sä,
mulla on vaan liikaakin pelissä.
Ei mikään oo itsestään selvää
ja omia tunteitaan on helppo
itsessään pelkää.
Jos keksittyy vaan paskaan,
vaikeet löytää mitään hyvää,
jotain mist kiinni pitää.
Muksun puskettiin seinille
gromi montana,nyt käydään
läpi draamaa niinku Tony Montana.
Maailma on suuri,en pidä
mulle enää mitään mahdottomana.
Mut ennen kävelyy
mun pitää oppii konttaamaan.
Ja hengitä sisään,ulos,
lisää sisään ja ulos.
Ja hengitä sisään,ulos,
lisää sisään ja ulos.
Isä meidän,joka olet taivaassa,
pyhitetty olkoon Sinun nimesi,
tulkoon sinun valtakuntasi,
tapahtukoon Sinun tahtosi,
niin maan päällä kuin taivaassa.
Vaik joskus tuntuuki et se on liian aikasta,
terveydestä ei puhuta vaik sä aivastat.
Välil mietin onks se tullu hulluks ylhäällä,
mut ehkä täällä alhaalla
ei kaikkee kuulukaan ymmärtää.
Nyt mä hengitän syvään,
oon kokenu paljon pahaa
ja oppinu paljon hyvää,
Oon kiitollinen siitä
et saan olla ite hengissä
ja siitä ettei kukaan ollu mun pelkääjän penkissä.
Kiitollinen et vaik se oli paha tapaturma,
en joudu laskemaan kynttilää
Hakaniemen torin kulmaan.
Kiitollinen siit että sain edes tuntee mun isän.
Vaikka joka päivä mullon sua ikävä lisää.
Niin,mut älä huoli, kyl mä jaksan.
Mä voin puhuu sulle näin ja ehkä
joskus vielä vastaat.
Nyt mä hengitän mut en raskaasti.
Mä rakastan sua isä, mä rakastan sua.
Ja hengitä sisään,ulos,
lisää sisään ja ulos.
Ja hengitä sisään,ulos,
lisää sisään ja ulos.
