Polku jostain tuttu vie eksyneet mukanaan Kaatuneet puut metsän reunaan askeleet johdattavat Tällä vielä kaikuu laulu niiden muinaisten voimien Joiden kyyneleistä heijastuu lopun nähnyt tähdetön yö Varmasti lehdet maassa mätänevät jotain muistavat Ehkä kuulivat kun tuhon airuet tästä ohi ratsastivat Kaukana sodasta ja nälästä Kaukana maailmasta joka syttyi tuleen On tänne jäätävä, meitä on niin vähän Luotettava jumaliin, ehkä hetken vielä selviämme Saamme yösijan viereltä kantojen, lehvistä peiton On turha pelätä virtaavaa vettä Ei täällä taivaalta sada tuhkaa Jos et tunne itseäsi pimeässä Et tiedä mitä kuulet hiljaisuudessa Suusta suuhun kulkevat ikiaikaiset viisaudet Sanat vuosilta ennen syntymäämme Kaiken sen tiesimme vaan emme ymmärtäneet Kun tuhannet silmät meitä tuijottavat Niiden suuntaan kääntyvät päämme Kohdatkaa muinaiset! Muinainen mahti, joka repii luomukset ihmisten Ja syntyy itse uudelleen Kun taivas aukenee ja kastelee maan Juurtuu kiveen puu jokainen Niin kaatuvat seinät linnoitusten Kuin lasi pirstoutuvat vihan muurit Ruostuvat koneet ajan edestämme päättyneen Jäävät pohjaan laivat unohtuneet Ja jälkemme huuhtoutuvat puhtaaseen veteen Hetkessä pyyhkiytyvät vuodet tuhannet Palaavat maahan pyhät kirjoitukset Kohdatkaa muinaiset! Kohdatkaa uusi maailma!
