Silmänkantamattomiin jää silmät sokaisee Viima täynnä viimmaa viiltää läpi käsien Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa Mistä voimme täällä elää? Mistä löydämme tien eteenpäin? Kylmenee ilma vaikka päivä pitenee Ei metsä säältä suojaa anna Harvoin näyttäytyvät selviytyjät erämaan Taakse jääneet eivät pääse haudan rauhaan Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa Mistä voimme täällä elää? Mistä löydämme tien eteenpäin? Ei elo kohtaa kuolemaa Ainoastaan kärsimystä ja tuskaa Viety on kykymme kulkea Voimat askeleiden ehtyneet Heikkoina ja haluttomina Turmioon eksyneet Taivaan paino laulaa kuorona Korviamme sen sävel piinaa Riistäen vapautemme, synnyttäen pelkomme Saa meidät säälin unohtamaan Se kaikuu seinämistä Ilman halki kiirii Menetetty toivo viimeisten Vuoret ympäröivät saalistaan, seuraavaksi iskevät Mistä kukaan täällä elää? Mistä löytää tien eteenpäin? Susille jäävät uhreiksi heikot Vahvat saavat susien tahdon Silmät sokeina seuraamme ääniä Vain ihmisluonto pahuudesta elää Vaisto ottaa vallan kun mieli kääntyy mustaan Ei näy taivalta jalkojemme alla Suden loimi yllään, epätoivo apunaan Pian ensimmäinen tarttuu aseeseen Tekee lopun jumalanpilkasta ja hulluudesta Kun viimeinenkin syyllistyy murhaan Näillä hyisillä poluilla Minne pimeässä ryömimme Sinne pedot vaeltavat Olemme esittäneet roolimme Se kaikuu seinämistä Ilman halki kiirii menetetty toivo Kuule tuomittujen huuto Valo paljastaa veriroiskeet lumessa Teoistamme heijastuu matkamme määränpää Ei elo kohtaa kuolemaa Kärsimyksen voi lopettaa Luontoamme pelkään Vaan enää en voi huutoja vaientaa Niin sade viimeiset varjonsa langettaa Lakeudet muuttunett hautausmaiksi Saman taivaan alla selviytyjät erämaan Sodan muiston tieltään tuuli pyyhkii Se kaikuu seinämistä Ilman halki kiirii menetetty toivo Jo unessa kuulen tuomittujen huudon
