Katson pohjaan joen sulaneen Vesi taittaa valon himmenneen Katson itseeni, katson sairauteen Itseni kaikesta vapautan Niin kylmä maa jolla makaan Tunnen sen liikkeen jokaisen Yhteen hetkeen mahtuu elämä Ajatukset virtaavat veden matkassa Niin lämmin utuinen ilma Kaukana aurinko silmältä piilossa Maailman suljen nyrkkiini veriseen Itseni kaikesta vapautan Hetken kai luulin olleeni muualla Turvassa jumalten kostolta Missä kohdin kuljimme harhaan? Ei kukaan täällä voi sitä kertoa Varjona kuljen kuolleiden maassa Näen kaikki ympäriltä kuolleina Joskus kai synnyin uuteen maailmaan En tiennyt sen päättyvän näin Kynnyksellä uuden uljaan ajan Yhä mietin miten tänne päädyin Kuinka loppumme sai alkunsa Kuka siitä oli vastuussa En nähnyt suurta petoa En kuullut lopun pasuunoita Kukaan ei tuhonnut aurinkoa Vain ihminen kylvi tulta Aikamme päättyi suruun ja ruttoon Veli veljeltään elämän niitti Missä kohdin kuljimme harhaan? Jäi kaikille jaettavaksi kuolleiden maa Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen Missä valo ei värejä näytä Kaikkialle levittäytyy tasainen niitty Vain taivas ylläni vaalenee Käy rauhaisena vierelläni tuuli Itse silmäni suljen ja itken Tänne jään, kaipuuta vailla Rikotun henkeni veden virtaan annan Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen Tyhjänä näyttäytyy ikuisuus ja aukenee Kuolleille kuolleiden maa
