Joka ilta saman tuvan kuistilla
Vanhus istuu, laulaa vanhaa laulua
Sanat saarnin oksilta tuuleen lentävät
Puun tuon tarinan muistaa enää hän
Kolmen maailman rajalla
Juuret maassa kaiken lähteellä
Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen
Lehvänsä suojelevat
Tietoa varjelevat
Viisautta veden maanalaisen
Saapui pihaan kerran vieras ihminen
Toi mukanaan mies laulun aavikon
Pian saapui kylään myös vieras uskonto
Luojansa moni siihen paikkaan unohti
Kolmen maailman rajalla
Juuret maassa kaiken lähteellä
Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen
Aika alkaa ennen aikaa
Tuhat tarinaa vailla kertojaa
Kohtalot oikukkaat ihmisten
Kerran saneltiin tässä
Laki jumalten korkeuksista
Jokaiseen maailmaan ehti
Joet uomiinsa jäätyneet
Toisaalla ruokkivat maata
Siitä joillekin tuli Helvetti
Käärmeitä Täynnänsä
Maan äidin povella kasvoi
Elon järkähtämätön turva
Voimansa ammensi viisaudesta
Ajasta aikaan unohtuneesta
Lehvänsä suojelivat
Tietoa varjelivat
Saa ilta hiljaisella kuistilla
Ei vanhus jaksa tulla enää laulamaan
Vehreä saarnin oksilta pois on karissut
Muiston viimeisenkin polttaa aurinko
Kolmen maailman rajalla
Lehdet maassa kaiken lähteellä
Liekehtii jätti iäinen
