Ihmiset retuuttaa ruhojaan
Jokin ajaa ne juoksemaan
Raja on ylitetty länttä kohden
Yksi kaatuu ja haavoittuu
Jälkeen jääminen laumasta on suora seuraus
Tarkkaan on haisteltava mihin astuu
Kohta omin avuin taakkansa taas
Yksinäinen mies jaloilleen nostaa
Lauma on saatava kiinni kun on valoa
Tai hänestä tulee vuorollaan saalis
Jahdattu, kituva, helppo maali
Tälläkin kertaa juostaan kilpaa
Eri syystä, samaan suuntaan
Kaikki toivo nyt pantava on
Lauman pysäyttävään taukoon
Että turvan lajinsa saisi
Matkan taittuessa, voimien laantuessa
Ainoa toivonsa on juoksu loputon
Kylmä maa, vieras maa
Syksy loppuu kun talvi saa
Yksi luoti puhtainta hopeaa
Kaksi petoa katoaa
Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minä
Jos koskaan kotiin päästään
Ketkä meistä ovat hengissä?"
Leukaperät veressä, sydän kylmänä
Rajan tällä puolen on vain nieltävä
Kauas ehtivät muut, nyt sataa:
Polunkin on sulattanut edestä ja takaa
Alasti ja haavoilla ojassa hän makaa
Saaliille pelko on pedon enne
Pedosta nälkä vie myöskin hengen
Ellei toinen peto ehdi niitäkin ennen
Miehellä on ulvontaan voimia
Ääneen surkeaan
On hetken enää tajuissaan
Kuutamon nousun valossa
Tutut kasvot palaavat
Nälkäisinä juoksusta
Pian punertuu maa
Pian lämpenee maa
Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minä
Jos koskaan kotiin päästään
Ketkä meistä ovat hengissä?"
Leukaperät veressä, sydän kylmänä
Rajan tällä puolen on vain nieltävä
Yksi laumasta miettii:
"Se en onneksi ollut minä
Jos koskaan kotiin päästään
Ketkä meistä ovat hengissä?"
Leukaperät veressä, sydän kylmänä
Rajan tällä puolen on vain nieltävä
