iltapäivä kahvin aikaan
vierekkäin istutaan
sä olet siinä niin kuin et olisikaan
katsot niin kuin tyhjää
enkä voinut ymmärtää
ja jälleen tuoli mun alta potkaistaan
toivon vaan että köysi ei kestä
etten kärsisi yksinäisyydestä
samaa hautaa molemmat kaivetaan
ei tänäänkään mitään uutta
ei niinkään tilaisuutta
ai jaksais ikuisuutta odottaa
leikkaa - ja saat vain puolet
leikkaa - jää samat kuoret
ehkä voisi jo irroittaa
leikkaa - irti paha
leikkaa - vain tyhjä maha
iltaisin vain pitää seuraa
langan toisessa päässä
ei kukaan ole väärässä
henkireikä joka auttaa
langan toisessa päässä
mä olen taas etsimässä
liukuportaita tulevaan
se mikä piinaa on pakkomielle
älä astu vaunujen tielle
se voisi jälkeenpäin kaduttaa
joo mä tiedän ett sun pitäisi kai lähteä
nyt kun viimein mäkin olen perillä
