Kuusimetsää, kuusisataa. Seitsemän vain katajaa
Heti perään tuhatkunta kahdeksatta apajaa
Jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin
Tämän kohdan hieman toisin näkisin
refrain:
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
Ei ole lohkaretta eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Lepää harteillani harras kirkkomaa
Uutterasti uutta päivää, samat silmät sulattaa
Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa
Naulat neljän tuumanmitan, lyöty pajavasaroin
Haukan katse hanskojani vartioi
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
Ei ole lohkaretta eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Harteillain makaa, jo kirkkomaata matalaa
Kannan orret, kurkihirren, ristitölliin mäkien
Kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa
Tavoittaa
refrain
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
Ei ole lohkaretta eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Kaiken peittää alleen marras kirkkomaa
