Kaatuivat meitä koettivat varoittaa mutta kuolleita emme pysty kuulemaan ei huuto itku auta, tuo heitä takaisin pahat teot niskoillemme emme mitään oppineet
Ei en saa teitä mielestäni poistumaan tämän mielen avaimet on syösty syteen savehen Ei en saa itsestäni uskojaa
Tummenivat päivät mustemmiksi kävivät yöt surun taakka meitä painoi ei rauhaa antanut kävin kuollutta katsomassa pois oli ihmisyys ruumis vailla sielua ei mitään ei isää
Ei en saa teitä mielestäni poistumaan tämän mielen avaimet on syösty syteen savehen Ei en saa itsestäni uskojaa
Ei en saa teitä mielestäni poistumaan tämän mielen avaimet on syösty syteen savehen
