Sulassa sovussa sysi ja viti
Kietoutuvat toisiinsa
Tyhjällä taivaankannella
Ne esittävät tanssinsa
Hyrrä rikkoo ääriviivat
Repii verkon riekaleiksi
Yön tuoksu, tuonen virta
Laskee nyt taivaaseen
Kuunsäteinen veitsi pistää
Rosoreikiä kankaaseen
Suuren tiedon kuvionnit
Tarttuvat laihaan ranteeseen
Ja mina jään
Tähän pyörteen vangitsevaan silmään
Eikä mitään
Voi enää tuhota tai synnyttää
Etkä uskonut tämän päivän koittavan
Et uskonut kaaoksen voittavan
Myrsky rikkoo seinähirret,
Repii mullan tomuksi
Kalman haju, haamun varjo
Palaa nyt menneeseen
Ja mina jään
Tähän pyörteen vangitsevaan silmään
Eikä mitään
Voi enää tuhota tai synnyttää
Et nähnyt sutta lampaan vaatteissa
Et nähnyt mitään, olit kateissa
