Olen tammi jonka kuori on kovaa
Mutta sisältä en löydä voimaa
Vain pehmeää mustaa kuolemaa
Olen liikaa kurkottanut tähtiin
Olen liikaa vallannut taivasta
Mutta olen samalla unohtanut kaiken
Juuret, sielun, sydämen
Lahoan mahtavuudessa
Kuolen keväässä uudessa
Kun oksani kuristavat
Ne kuristavat minua
Olet syöpä joka minua kalvaa
Olet toukka joka minussa sikiää
Minä joudun polvistumaan
Joudun nielemään tyhjyyteni
Olet tuuli joka minua kantaa
Olet peto, kita ja hampaat
Ja kun kaadun lahonneena
En synnytä kuin tyhjää maata
