Minua ihmetyttää niin nämä rakkauden oikut
Kuten tapaus kuvernöörin tyttären
Olisihan sen pitänyt tietää
Että se mies on roisto
Että se rahasta vannoo valoja rakkauden
Eikö se tyttörukka valvonut pitkiä öitä
Kun se rannikolta muka töitä etsi, se mies
Olihan sen täytynyt nähdä
Se pramea Buicki siellä motellin edessä
Missä se roisto tyttönsä piikkiin liehakoi
Olisihan sen pitänyt tietää
Kuinka se päättyy
Että se mies vain häipyy toisen helmoihin
Ja niinhän se päättyikin
Ja pettymys tytön vei
Veteen mustaan alle hiililaiturin
Ehkä kysymys olikin jostain aivan muusta
Jostain muusta, kuin sokeudesta rakkauden
Jospa se tyttö kostikin isälleen vain kaikki väärät vaateet
Tai pettymykset lyhyen lapsuuden
Se saattoi olla palavaa kaipuuta vapauden
Mutta luultavimmin vain oikku rakkauden
