Hän kasvonsa kaipuulla kaunisti
Peilinsä pinnalle haaveita piirsi
Hän rakkauden rippeitä sielustaan etsi
Ja tyhjyyden rinnassaan tunsi
Se tuijotti peilistä hiljaisin silmin
Hyönteisten siivin se huoneessa lensi
Tuo vangittu kohteeton kaipuu
Hän sielunsa raapaisi tuskaiseen liekkiin
Kaupungin kierteisiin taakkoineen lähti
Ruumiinsa rikkaille lohduksi myi
Vain muutaman joutavan kolikon
Hän työstänsä palkaksi pyysi
Hän haaveisiin haihtui
Ja pingviinit hilpeinä ainaista salsaansa keinuivat
Kuumassa mustassa yössä
Rakkauden työläiset vanhoille vitseille nauroivat
Huulillaan trooppista taikaa
Hän haaveili pohjoisen tyhjistä tienoista
Taivaista vieraiden maiden
Hän harhaili paikasta toiseen
Toisesta syliin muukalaisen
Joka viimeistä yötään juhli taas
Kauan ja hartaasti huomista karkuun
Hampaissa narskui karvas viini
Taas kerran viimeisen kerran
Maailman partaalla Antarktis vartoi
