Minä kuljen siellä missä Maailma on pimeä ja lohduton Takapihoilla joissa kukaan Ei ole leikkinyt aikoihin Surkeutta kannan selässäni Sydämessäni muistoa sinusta Ja se muisto vetää Syvemmälle varjoihin Jos ei niin pimeä yö täällä ois En kai koskaan vois Muistaa ihanuuttasi Varjonkukka Ja jos päivät olis liian pitkät ja leveät Ei niiden välissä Voisi kokea unen kauneutta Maailma tappaa kaiken kauniin Mutta sinua en sille anna Pidän salassa, sinut Varjonkukaksi kastoin Sotamies voi rakastaa Kuningatartaan ikuisesti, vaan Koskaan ei kai käy Päinvastoin
