Kokonainen valtameri mahtuu pehmeälle ihollesi,
sen rantoja kaluan, kuljen tahallani itseni eksyksiin,
on niin lämmintä olla täällä, sädekehäsi hehkussa,
pehmeiden siipiesi suojassa, aamu auringon lattioilla.
(Kerto)
Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun, aamun kirkkaassa valossa,
kun sinut viereeni saan, et pääse pois ollenkaan,
et lennä enää milloinkaan ,valon rajalla
rajalla taivaan ja maan, kylmä vesi jäätyy uomaansa,
siellä kadonnutta sydäntäsi etsii, löydät yön joka päivää keinuttaa.
Yö...keinuttaa
Yö...
Silmäsi syvissä kuopissa, makaavat kivisiksi muuttuneina,
sydän eloton rinnassasi lepää kovaksi juuttuneena,
imettäjän rintasi, roikkuvat kuivuneina,
siipiesi riekaleet likaisilla lakanoilla.
(Kerto)
Elämä lupasi liikaa kai sait syliisi vain arjen,
etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa,
ja minä lupasin liikaa kai sait sydämeesi arven
etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa...
