Maantietä mittaillut kylliksi oon
Huutanut kaipuutain näin kuutamoon
Saanut kuin palkaksi mun matkoiltain
Suurta surua sydämeen vain
Tahdoin nähdä kortit nuo kohtalon
Mutta tuo tie kovin kivinen on
Nyt kotiin valmis jo oon palaamaan
Kerro pystytkö mut kohtaamaan
Voitko sä tyttöni taas sytyttää
Pienen kynttilän sun ikkunaan
Jättäisit siihen sen näyttämään
Vielä luoksesi tulla mä saan
Korkeaa taivasta katsellessain
Olet sä aina mun aatoksissain
Sylisi sinun on niin lämpöinen
Sitä koskaan kai unohda en
